Tämä kesä vilahti ohi silmissä.
Nelisen viikkoa sitten intoilin teille instan puolella miten mahtavaa on, kun saa aloittaa kevyen ja helpolta kuulostavan purkkivärjäyksen luonnonväreillä.
Instagramin kohokohdissa on purkkivärjäyskohta, mistä voit käydä katsomassa kuvia, reseptejä ja selata kuukauden purkitusten osat kuvina.
Voi vitsi miten väärässä olinkaan sen helpon ja kivan suhteen. Oikein niskaa pistelee nolostuksesta, kun tässä posket punaisena koitan asetella sanojani sen suhteen kuinka kertoisin ettei staattinen purkkivärjäys ollutkaan ollenkaan helppoa eikä varsinkaan mitenkään erityisen kivaa.
Tässä kasa valkoista 7veljestä-lankaa mitä käytin värjäykseen.
No mikä voisi mennä pieleen? Laitat tavarat purkkiin, purkki ikkunalle ja neljän viikon päästä peset langat ja viet bioroskat pois. siinähän se.
Noh...Tässä juuri useamman tunnin lankoja huuhdelleena, edelleen märäntyneiden bioainesten hajua aistimaailmassani kantaen, voisin luetella useitakin seikkoja.
Mitä minä halusin saada aikaiseksi?
Vaaleanpunaista avokadoista! Sainko? en saanut. en saanut avokadoista yhtään mitään. Ehkä todella ohuen beigen häivähdyksen, mutta ei mitään muuta.
raparperinlehdistä, avokadosta, mustapavuista, mandariinista sekä lupiineista koostui ensimmäiset värjäykseni. Ainiin ja ne sipulit. Kelta-ja punasipuli.
Seurasin taitoliiton ohjeita ja luin useamman kirjan aiheesta, mutta jotenkin sipuleita ja mandariinia lukuunottamatta mikään väri ei onnistunut. Lupiinit näyttivät ennen pesua jo märäntyneiltä, mutta elättelin silti toiveita vaalenasinisistä langoista.
Mustapavuista tuli tosi vaalea liila, mutta se on tosi tosi tosi mitäänsanomaton sävy.
Puretusaineena oli aluna ja lämpötilat, lankojen grammamäärät sekä materiaalit ja purkkien vetoisuus oli tarkistettu ohjeiden mukaiseksi, mutta tämä kokeilu meni kyllä nyt niiden joukkoon mitä en aio tällaisenaan hetkeen uusia. Ainakaan kodissani.
Haju langoissa on värjäysten jälkeen järkyttävä, vaikka olen pessyt niitä useampaan kertaan.
Punasipuli antoi ihanan ja eläväisen tummanvihreän värin lankaan. Keltasipuli puolestaan tarjoili vaihtelevaa kullankeltaista ja niihin olen todella tyytyväinen.
Kuvassa ylhäältä alaspäin: keltasipuli, punasipuli, lupiini
En epäile etteikö kylmävärjäys toimisi, mutta minä tein jotain nyt niin väärin etten saanut kuin käytännössä lasisen kompostin olohuoneeseeni ja tätä en rakas lukija toivoisi kenellekään, sillä kuten sanoin, haju on aivan järkyttävä. Sellainen haju, että koirakin vaihtoi huonetta.
Ajattelin roikottaa lankoja ulkona jos ne siitä raikastuisivat, mutta nähtäväksi jää miten se vaikuttaa. Jotenkin huvittaa tämä seuraava askel, mikä siis olisi lankojen mukaan värikartan suunnittelu ja sukkien kutominen, mutta en tosiaan tiedä mitä nyt sitten tekisin jos en saa märäntyneiden väriaineiden hajua pois langoista.
Tässä kohtaa nämä lupiinilangat eivät varsinaisesti houkuttele. 
Ehkä vaan pesen ne vielä kerran ja katselen sitten kuinka kävi :D
Oppia Ikä kaikki ja ajattelin tässä kuitenkin vielä syksyn päälle koittaa tammenterhoilla ja sienillä värjäämistä.
Selkeästi tarvitsee opiskella tätä lisää, mutta alkuperäisen ajatukseni siitä, että jokainen voisi kepeästi ikkunalaudallaan värjäillä lankoja, oli ehkä hiukan yltiöoptimistinen.
Vaaleanpunainen hygge-lanka allaolevassa kuvassa näytti upealta lasia vasten lupiinien kanssa. Tästä tuli vaaleanvihreä lopulta.
Erityisesti lupiininroskia liuotellessani ja oksennusta pidätellessäni mieleeni juolahti monta muuta mielekkäämpää tapaa viettää sunnuntaita.
Purkkivärjäämisen suurin huoli ei tosiaan ole mielestäni ne purkit eikä se värjääminen, vaan ne huuhtelut sekä haju ja lankojen kuivaaminen.
Epäonnistuminen on monesti osa prosessia ja koska oppiminen ei ole koskaan lineaarista, otetaan näistä hommista nyt hetken tauko.
3/7 purkista onnistui joten täysin toivoton tämä ensimmäinen kerta ei ollut.
Mä olen silti hiukan lannistunut , täytyy miettiä ja tutkia asiaa lisää ja sitten palataan purkkivärjäysten mielenkiintoiseen maailmaan. Tallennan mieleeni tämä kauniin lupiinipurkin, noiden vihertävien lankojen sijaan ja ensi kesänä kokeillaan uudestaan.
Kieputtelin lopuksi kuivuneet langat kerille ja lisäsin ne lankapurkkiini ja huomasin silti hymyileväni niille, eli iloa tuotti tämäkin kokemus vaikkei odotukset tällä kertaa täyttyneetkään. Myönnettäköön sekin, että olen jo kerennyt pohtia muutamaa tiivistyskeinoa, millä saisi ilmatiiviyden ehkä säilymään paremmin ensi kerralla.
