Makoilen tässä aamuauringossa ja kahveineni pohdin miten on niin hankala olla aikuinen ihminen. Kirjottelin eilen muutamalla sanalla meidän 70&80-luvulla syntyneiden kasvamista nuoreen aikuisuuteen ja sen skenen törmäämistä nykyisiin nuoriin aikuisiin ja heidän kulttuuriinsa ja siihen millainen tämä yhteiskunta on moraaliseettisiltä säännöiltään nykyään.
Ihan muutaman esimerkin voimin ne on lähes täysin vastakkaisia ja hyvä niin.
Paljon puhutaan nuorten kasvattamisesta, mut kuka kasvattaisi meitä keski-ikäisiä?me oltiin tunnetaidollisesti köyhiä nuoria, kömpelöitä nuoria aikuisia ja nyt keski-ikäisiä rettelöitsijöitä, marttyyriäitejä, huonoja esihenkilöitä ja mahdottomia työkavereita, et kivaa arkea vaan sitten sinne geriatrisen puolen ammattilaisille hetken päästä. Hiukan tuli hiki jo kirjoittaessa.
Musta tuntuu, että monesti mun sosiaaliset taidot on aivan esihistorialliset ja struglaan niiden kanssa jatkuvalla syötöllä sen sijaan, että jotenkin olisin vuosien myötä oppinut olemaan olemassa. Mun on tietty helppoa kirjoittaa tästä, koska oon miettiny ammattilaisen avulla yli vuosikymmenen sitä miten ja miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn ja olisiko mahdollista oppia sosiaalisesti taitavammaksi. Kyllä ja ei.
Mulle itselleni tunnetaitojen opiskelu on avannut käytöksellisiä ristiriitoja huomattavasti enemmän kuin small talkin rytmitys ja ryhmätilanteissa lasketut puheenvuorot.
En yksinkertaisesti pysty olemaan niistä kiinnostunut, mutta siitä olen kiinnostunut ettei minun käytökseni aiheuttaisi kenellekään muulle huonoa mieltä. Samalla olen herkistynyt sille miten muut minua kohtelevat ja alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen millä tavalla tulen kohdelluksi.
Välillä onnistun tässä ja välillä en. Suhderatio on onneksi jo positiivisen puolella. tässä asiassa.
Tämän kevään nimissä oon seurannut erilaisissa yhteyksissä erityisesti meidän keski-ikäisten ihmisten kipuilevaa käytöstä kanssaihmisiä kohtaan ja sitä miten hatara se itsereflektio on niissä hetkissä, kun joku sanoo sulle jotain mikä rajoittaisi sitä omaa operointikenttää ja määräysvaltaa omasta tekemisestä.Puhun nyt niin itsestäni kuin muistakin.
Nuorista en ole juuri tässä tekstissä huolissani vaan meistä selkeästi aikuisista.
Ihan viime viikkojen perusteella jopa kansanedustajalle on hankalaa ymmärtää miksei hän humalassa ja suomen pääkaupungin keskustassa saa ampua maahan jos on kerran kuitenkin koulutukseltaan poliisi ja kerran on ikioma pyssy?
Enhän minä mitään pahaa kellekään, kunhan vaan kontrolloin ja pakotan näitä muita ihmisiä ja koska kännissä on niin vaikeaa ajatella saati puhua sukkelasti, on tämä ase selkeämpi viesti ja minulla on hyvänä tyyppinä siihen oikeus?
Hitto tätä aikaa, kun mitään ei saa sanoa eikä edes ketään ampua tai uhkailla.
Hän ei varmaan millään ymmärä, että miten se voi olla samaan aikaan totta, että jos oma, kehoa ravisuttava tunne kerran aina on aito, se oma AITO tunnereaktio voi kuitenkin olla alkuperältään vääristynyt esim jonkun koetun pelontunteen tai oman väärinkäsityksen takia ja että omasta tunteesta seuraava tunneREAKTIO voi olla muille ihmisille tässä tapauksessa hengenvaarallinen ja suomen rikoslain vastainen.
sen käsittäminen, että oma reaktio, eli tekeminen on omalla vastuulla ja omissa käsissä vaikka se itsellä oleva, oma tunne olisi aiheutunut toisen teoista, sanoista tai omista käsityksistä niistä.
Itselleni on ainakin tosi vaiketa myöntää, että vaikka ajattelen paljon ja nopeasti, tulkitsen ja ajattelen usein väärin. teen vääriä johtopäätöksiä milloin pelon, milloin pettymyksen ja milloin minkäkin minulle haastavan tunteen tai ihan vaan pahan mielen takia. Ja se harmittaa. Olisi hienoa ajatella joka asiasta aina oikein.
Aseisiin palatakseni, et voi käsittääkseni edes ampumaradalla koskaan osoittaa aseella ketään saati sitten ampua keskustassa, et vaan saa, vaikka olisi miten epäreilu mieli tai espoolaisittain sanottuna : olisit kokenut epäkohteliaisuutta.
Saat itkeä, saat lähteä paikalta jalkaa polkien, saat sanoa että minua harmittaa, mutta sekin, että kirjoittaisit nettiin julkisesti, että toinen henkilö (nimeten tämän henkilön) meni minun paikalleni tyttöjen viereen baarissa istumaan ja minusta se on epää!!!! , olisi sosiaalisesti vähän epäkypsä juttu tehdä ottaen huomioon aseman suomalaisen yhteiskunnan toiminnansäätelijänä.
Ennenvanhaan tämä tavallaan olisi ollut ihan ookoo, että kylän poliisi vähän komentelee ihmisiä kännissä ja tietyllä tavalla hänen suorittamansa väkivaltarikoskin oli lievempi asia, koska sehän on poliisi niin ollen varmasti taustalla oli hyvä tarkoitus, että ehkäpä tässä nyt onkin kyse väärinkäsityksestä ,kun mitään ei saa enää sanoa.
Tätä erikoista vinoumaa ajattelussa on vaikea selittää nykyaikaiselle uuden ajan tasapainoisemmassa tunneympäristössä kasvaneelle ihmiselle, koska siinä ei kertakaikkiaan ole yhtään mitään järkeä ja se pohjautuu todella kummalliseen, muka mustavalkoiseen moraaliseettiseen ajatukseen siitä, että rosvo on aina paha ja poliisi on aina hyvä. Älyllisesti köyhä ajatus millä ei kuulukaan olla mitään sijaa tässä päivässä.
Idealismi on kaunista ja tosi tarpeellista, mutta ei niin, että sen varjolla hyväksyttäisiin esim väkivaltaa.
Jos miettii tän päivän yrittäjiä, vaikka kahvilanpitäjää , asiakkaan omasta vaikeasta tunteesta seurannut tunneREAKTIO esim pettymyksestä kahviin tai henkilökuntaan, johtaa monesti negatiivisen palautteen jättämiseen laajalle alustalle.
Mitä hyvää tämä tuo kellekään? Sellainen ihminen kuka ei pääse irti omasta pakkoajatuksestaan ja kellä ei luultavasti ole työkaluja millä työstää tätä tai ei ole ketään kelle kertoa asiaansa, saada lohtua tai käydä pettymystään asian suhteen läpi, purkaa sen nettiin. joka palstalle.Niin kauan kunnes reaktio on riittävä tai impulssi hellittää.
mitä jos yrittäjä vaan vaikenee? ei lähde mukaan? kriisiviestinnällisesti se on liiketoimena järkevää, mutta pakottaa alistumaan siihen, että oma suu pysyy kiinni.
Että hei kuulkaas, ensin sulla on käsissä se hankala asiakas, sitten se on sulla sähköpostissa se epäkohtelias asiakas, puhelimessa, sitten se on parilla eri nettipalstalla se ja tämä toistuu ja toistuu.
Asiakas voisi tunteenpurkauksensa jälkeen vaihtaa kahvilaa, se yrittäjä ei. Saat kymmeniä, satoja ja jopa tuhansia kamalia kontakteja ja mainehaittaa yrityksellesi, koska asiakkaasi on pettynyt siihen miten hoidit jonkun tilanteen?
Mitä tapahtuu jos yrittäjänä kerrot miten tilanne sinun mielestäsi meni? kellekään sillä ei ole juurikaan mitään väliä, koska mielikuvana yritys vs ihminen vaikka todellisuudessa se on ihan ihminen ja ihminen.
Hän ei saanut kahvia tai on muuten ärsyyntynyt sinuun yrittäjänä? Mitä tämä kahvilanpitäjä voi tehdä? pyytää pakotetusti anteeksi,että ei halua palvella tätä epäkohteliasta ihmistä, jotta kohdennettu väkivalta loppuisi tältä mukavalta ja muutenkin parhaalta asiakkaalta?
Kuulostaa enempi siltä, että yrittäjä on asiakkaan panttivanki. TAI MUUTEN.Nyt sinä yrittäjä kohtaat minut asiakkaana tunnetasolla tasan kuten minä haluan ja teet mitä sanon TAI MUUTEN. Silti järkevintä on olla sanomatta yhtään mitään ja olla kommentoimatta. 
Vähän lievempiin kontrollinpakko-esimerkkeihin verrattuna voidaan lähteä vaikka siitä, että pidetään erotessa luvatta hallussa ja ihan esimerkiksi vaikka varastettaisiin toisten omaisuutta jatkuen siihen, että puhelimella salakuvataan ja levitetään esim kotirauhan parissa olevaa materiaalia ympäriinsä.
Kun tuot ilmi, että koska olet kuvannut minua salaa ja levittänyt materiaalia eteenpäin tai, että koska et ymmärrä missä menee hyvän käytöksen, kunnianloukkaamisen ja liiketoiminnan haittaamisen- oman ja toisen ihmisen omaisuuden rajat, tästä varmaan täytyy pyytää ammattilaisia käynnistämään jonkinlainen tutkinta, jotta saadaan asiasta selko sen suhteen mikä on oikein tai väärin, monesti aletaan huutaa loukkaantuneena,
että sinä se sitten alat osoitella poliisilla JOKAISESSA tilanteessa!!!
vaikka ainoa järkevä lause tuohon kai olisi, että ole hyvä siihen sinulla on oikeus mikäli tälläistä tarvetta tunnet.
Mä en tiedä mitä sivistysvaltiossa pitäisi sitten tehdä, jos esim joku varastaa sulta tai sun yrityksen tiloista jotain tai pitää luvatta hallussa jotain mikä ei hänelle kuulu?
Pitäisikö sille tehdä sitten mitä? antaa vaan olla?
Hyväksyä, että jos joku huutaa sulle tai on epäkohtelias, se on varmasti sitten oikeassa ? ja jos selkeä pyyntö käytöksen muuttamisesta tai tilanteesta poistuminen ei toimi ja olet varma ettei omassa päädyssä ole tapahtunut mitään rikokseen viittaavaa, mitä vaihtoehtoja on jäljellä kohdata tuollainen epäselvä kokemus kuin ottaa yhteyttä alan ammattilaisiin ja oppineisiin ja antaa heidän selvittää se asia?
Jos joku systemaattisesti levittää yrityksestäsi totuudenvastaista tietoa, useaan eri paikkaan, ei ole kyse mistään mielipahan kokemisesta.
Jos puretaan konseptitasolla epäreiluuden kokemusta, missä tilanne on ajautunut syystä tai toisesta sellaiseksi mikä ei puhumalla selviä, eikö siinä väkisin päästä siihen, että asian selvittämisen vaihtoehtoina on :
A: toinen on ehkä tehnyt jotain laitonta sinua kohtaan jolloin tutkintapyyntö pitää lähettää poliisille tai muulle viranomaiselle, jossa asia joko etenee tai ei etene. Rikosilmoituksen teko ei vielä osoita kenenkään syyllisyyttä mihinkään, vaan henkilön tarpeen selvittää onko asiassa tapahtunut vääryys.
B: Sinulla on määrittelemättömän paha mieli, tunnemyrsky etkä välttämättä ymmärrä mistä se johtuu tai osaa välttämättä käsitellä sitä. Tutkintapyyntö lääkärille, psykologille tai psykiatrille. He myös saattavat osata vinkata poliisille menemistä.
Minä en löydä muita vaihtoehtoja tähän kuin fyysinen lääkäri, henkinen lääkäri ja sitten poliisi ja pelastustoimi, mikäli olet konfliktissa esim merellä.
Tai jos joku esim kuvaa sua sun kotona ilman lupaa ja levittää sitä materiaalia ympäriinsä, ni mitä sille joka sitä videota pitää hallussa ilman lupaa ja katselee ja sille kuvaajalle pitäisi sitten sanoa? Tai sille/niille katselijalle-joille?
Olen jonkun verran tutustunut tähän salakuvaamiseen aiheena ja mun on konseptitasolla vaikeaa miettiä, et on olemassa korkeakoulutettuja ihmisiä ketkä katsoo toisesta ihmisestä ilman lupaa tuotettua materiaalia eikä niillä soi päässä tai käy ajatuksissakaan, että se on sitä kyseistä kuvattua ihmistä kohtaan kohdistettua väkivaltaa ja alistamista.
Ihan vaan laput silmillä katsotaan dramaattista ja kiinnostavaa materiaalia, että koska se on pyytämättä tullut omaan puhelimeen, tottakai se on laillista materiaalia?
- Jos saat puhelimeesi keltä tahansa materiaalia missä kuvattava ei vaikuta olevan tietoinen kuvaamisesta, ilmoita kuvaamisen kohteelle, että olet saanut videon ja kysy kuvaajalta onko kohde tietoinen tästä?
Tuliko epämukava olo, että sun tulisi tehdä näin? Hyvä.
Monesti tollaset tuntuu vieraalta, koska (mielikuvitusesimerkki: )senhän kuitenkin lähetti se MUKAVA JA KORKEASTI KOULUTETTU MIES tai et koska tää vastaanottaja nainen on opettajana koulussa, ni se on tosi luotettava ihminen? Niin eihän se asiana haittaa, kun tässä on kaksi luotettavaa ihmistä jakamassa keskenään tietoja tästä ihmisestä ja videoita? että eihän me mitään pahaa kellekään, kun tässä vaan tätä omaa asiaa puhutaan ja omaa pahaa mieltä puretaan.
toisen ihmisen kautta.
Et hei tuntemani internetystävät, te voitte käyttäytyä noin minua tai ketä tahansa muuta ihmistä kohtaan , just because minä tai joku muu olen teidän mielestänne ÄRSYTTÄVÄ tai harmittava. Se oma ärsytyksenTUNNE oikeuttaa minkä tahansa levelin reaktiivisen käytöksen.
Ja jos se sattuu olemaan sellaisesta henkilöstä mikä on muutenkin omasta aloitteestaan vaikka edes omassa somessaan esillä, on hän ansainnut tämän.
Naurattaa ja itkettää yhtäaikaa, että jos luetutat tämän tekstin teinillä tai nuorella aikuisella, hänen mielestään tää on lähinnä noloa boomer-avautumista ITSESTÄÄNSELVISTÄ asioista mitkä on ihan pimeetä edes joutua toistamaan kellekään.
Että tietenkään ei kukaan kuvaa ketään missään ilman lupaa ja että erityisesti koti on sellainen paikka missä ei kameraa kaiveta ilman lupaa saati videoida ketään salaa ja jaeta sitä eteenpäin.
Ja tottakai erotessa työjärjestys on se, että ensin sovitaan asia, sitten jaetaan omaisuus avaimet mukaanlukien ja sitten vasta ilmoitetaan siitä somessa :kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla.
Mutta meidän ikäluokka ja sitä vanhemmat ollaan suurelta osin valitettavan tunnetaaperoita.
- nämä ihmiset ketkä ottavat oikeuden omiin käsiinsä on kornisti yleensä samoja ihmisiä ketkä puhuu sen puolesta, et uupuminen on kamalaa ja että mental health matters
Minkä takia meidän on niin helppoa oikeuttaa se oma väkivalta muita kohtaan sen takia, että MINUSTA TUNTUU EPÄSELVÄLLE joten alampa tässä käyttäytyä epäselvästi kaikkia muitakin kohtaan?
Ja sit se kruunu siihen päälle, et kun oon miettiny miten omista kokemuksistani puhuisin, ni mulle on kerrottu et älä nyt ihmeessä mitenkään tunnistettavasti ettei sen MUKAVAN MIEHEN maine mene pilalle.
Että sehän on AINA ollut kaikille niin mukava ja kiva. Hänellä on elämässään ollut haasteita.
Onko todella? ei mulle ainakaan.
Ootteko koskaan ajatellu et nää tosi kivat ja mukavat miehet sattuu vaan elämässään AINA tapaamaan täysin mielisairaita naisia? töissä ja vapaalla.
Ei siis kunnianhimoisia, napakoita, taitavia tai tarkkoja, vaan joku sellainen termi mikä osoittaa tämän naisen heikkouden tätä miestä kohtaan. Ehkä jopa sellaisen mitä muut eivät tiedä, vain ainoastaan tämä tarkkanäköinen ja taitava henkilö.
Et itseasiassa useat niiden ihmissuhteet tuppaa olemaan sellasia missä toki ollaan naisten kanssa tekemisissä, mut tosi harvoin niin, että se nainen olisi tasa-arvoinen missään sopimuksessa tai käytännössä.
Yleensä ne niiden kanssa asioivat naiset ovat ne, ketkä ovat maksaneet huomattavasti enemmän kuluja tai tehneet töitä kuin nämä tässä esimerkissä miehiksi sukupuolitetut MIELIKUVITUSHAHMOT.
Mä itse olen myös ajautunut kyseisen kaltaisiin tilanteisiin sen takia, kun en yksinkertaisesti saa sitä kaavaa katki, että osaisin valita paremmin sen hetken, kun täytyisi napakan rauhallisesti osata sanoa Ei kiitos.
Se on mun elämän tragedia, et mä osaan tosi monta juttua ja sitä vaan en opi, et kaikissa tilanteissa ei oo hyvä vaihtoehto vaan odottaa, että asiat muuttuu paremmaksi. Joskus kantsii vaan sanoa ei. Tosi moneen asiaan itseasiassa kannattaa sanoa ei.
Jos mä olisin osannut sanoa tuhannen kyllä sanan sekaan edes sata kertaa ei, ei ois tarttenu miettiä tälläsiä. Toki ei ois myöskään näin tiheetä blogi-kontsaa, mut silti kannattaisin enempi sitä, et oppisi sanomaan ei käy jos on sellanen fiilis ettei käy ja ennenkaikkea oppia tunnistamaan ne tilanteet kun ei käy.
Mun ja kaltaisteni naivi luotto maailmaan ilmeisesti myös näyttää ulospäin sellaiselta elementiltä, mitä on ylipäätään helppo käyttää hyväksi ja epäreiluttaa ja mä en niinku tajua sitä. Mun mielestä se ei ole mun tai kaltaisteni häpeä jos joku käyttäytyy epäreilusti tai haluaa olla epäkohtelias.
Mä jotenki niin paljon toivoisin aina, että hankalissa tilanteissa se ihmisten kanssa joustaminen ja odottaminen johtaisi siihen, et yhtäkkiä se toinen pelaisikin niillä samoilla säännöillä millä se lähti siihen hommaan mukaan.
Eikä se koskaan johda. Koska ihmiset, olosuhteet ja tilanteet eivät ole staattisia. Sellaista on epärealistista odottaa. Avointa kommunikaatioo on silti lupa odottaa ja sitä, että jokainen kokisi omasta tarpeistostaan sen verran omistajuutta, että kommunikoisi toisille niistä omista tarpeistaan ääneen.
Mä uskon, että sellasella saisi huomattavasti tehokkaampaa arkea aikaiseksi ilman turhia tunnelukkoja tai ahdistusta.
On epäreilua syyttää muita siitä ettei itse saa kommunikoitua omista tarpeistaan. Oli se sitten työ, ystävyys tai parisuhde. Se on kurjaa ja harmillista jos ei osaa komminukoida tarpeistaan, mutta ei se ole muiden vika eikä kukaan voi auttaa tai tehdä mitään muutoksia jos ei tiedä siitä.
Sit jos puhun itsestäni, se mun autismi jotenki ilmeisesti ei synkkaa ton mun people pleaser-puolen kanssa ollenkaan, vaan mä ilmeettömästi totean kuten asiat ovat ja pyydän mielipiteitä, ehdotuksia ja reaktiota. 
Miehet yleensä kokevat sen vahvaksi aggression osoitukseksi.
Naiset sanovat siihen yleensä rennosti et aaa, okei tai et mä mietin, palaan tähän.
Pohdin, Miksi naiselle selvyyttä ja rauhaa tuova äänensävy on monille miehille pelottava ja aggressiivinen?
Minkä takia asiat asioina toimii vaan, kun ne on ne omat asiat eikä muiden? Ihmisten välisissä dynamiikoissa mä monesti mietin sitä, että on epätodennäköistä, että on olemassa kuvio missä joku asia on kokonaisuudessaan jonkun toisen syytä ja samaan aikaan mikään ei ole sen henkilön ansiota.
Sen takia kokonaisvaltaisen mielipiteen muodostamiseen tarvittaisiin useampien henkilöiden kertomukset aiheesta ja jos siitä ei ole kokonaisuutena kiinnostunut, voiko olla niin, että kyseessä olisikin totuuden selvittämisen sijaan vahva oma tarve joko kokea tulevansa ymmärretyksi, tulla nähdyksi tai kohdelluksi oikein TAI vastaava tarve ystävän tai kaverin puolesta?
Olisiko meillä käytössä mitään muita, parempia keinoja tähän epäreiluuden, pahan mielen ja nähdyksi tulemisen kokemisen tarjoamiseen kuin kohdistaa pelottelua, ahdistelua tai suorittaa henkistä, fyysistä tai välillistä manipulaatiota tai väkivaltaa muihin ihmisiin tai heidän elinkeinoonsa?
Mä uskon, että olisi.
Mutta toki olen ajatellut monesti väärin ennenkin.