Nämä kaverit ovat matkanneet pitkään mun ajatuksista tähän pöydälle.
Olen pyöritellyt ajatusta tunnetöistä mutten ole löytänyt kanavaa siihen. En tiedä vielä onko tämä se viimeisin muoto missä heitä tullaan tapaamaan, mutta sieluni väräjää siihen suuntaan näitä pyöritellessäni, että mua kiinnostaa tutkia tätä kokoa ja muotoilua näissä tyypeissä.
Perheen nimi on MUUDI ja he ovat mitä ilmeisimmin jonkin sortin tunnetaitotöitä. Muudit syntyivät eräänä päivänä keramiikkakeskuksella täysin vahingossa.
Itseasiassa koko tarina menee niin, että nämä tulivat ilmoille täysin ylimääräisenä tuotoksena hukkasavesta.
Tapahtui siis seuraavaa: rakentaessani kahvikupin muotoa uudesta savesta jossa oli minulle normaalia pienempi samotti, mikä ei kestänyt käsissä kumisuutensa vuoksi laitoin sen massan huilaamaan kipsimuotin päälle enintä elastisuuttaan pois.
Niille ketkä eivät keramiikkaa harrasta, samotti terminä ei varmasti sano mitään, mutta se on tulenkestävää keramiikkasirua, jota lisätään savimassoihin eri kokoisina siruina ja eri prosenttimäärinä.
Samotti tekee massan lujemmaksi, pienentää kutistumaa ja helpottaa kuivumisvaihetta sekä saven työstämistä, koska samotti on siis jo keramiikaksi poltettua savea, eli se ei enää kutistu uudelleen uunissa.
Mitä vähemmän ja hienompaa samottia massassa on, sen vetisempää savi on, mitä enemmän ja isompaa, sitä rouheampaa se on.
tässä uudessa pilkkusavessa se oli 0,2 ja minä itse pidän eniten 0,5 samottisesta savesta. 0.7 on liikaa, se tuntuu sormenpäissä jo aivan kuorintavoiteelta.
Nollakakkonen on massana niin pehmeää ja kumimaista, että samantien kun sen saven työstön aloittaa, eli heilauttelee hänet hereille tähän päivään, tuntuu että se väsyy käsissä tasan sillä samalla heilautuksella ja valuu pian pitkin pintoja, kuin taapero toppahaalarissaan eteisen lattialla. Lämpötilakin on suunnilleen vastaava.
Nollavitosessa savessa on sen verran enemmän ryhtiä, että se ei väsy ihan niin nopeasti ja antaa enemmän aikaa ja armoa käydä läpi haluamiaan kohtia.
Nyt ymmärrän ehkä miksi monilla alkeiskursseilla yleensä käytetään 0,5 samottista korkeapolttoista kivitavarasavea. Sen kanssa onnistuu vaan helpommin, koska se kannattelee massana helpommin itse itseään.
Joka tapauksessa takaisin muudeihin, meinaan taas vähän harhautua, eli eräästä kappaleesta näin ettei siitä kuppia tule joten laitoin siihen asiaa sen kummemmin ajattelematta pohjan ja täysin epäkeskot jalat.
Alustin pienen pienen alahuulen ja silmille reiät.
Mulla on siis tapana kääntää epäonnistuneet kappaleet tekniikkaharjoitukseksi, eli saada joku pieni tekninen onnistuminen siihen epäonnistumisen kylkeen jotta motivoisin itseäni näkemään hyvät puolet ja mahdollisuudet hankalissa tilanteissa.
Esimerkki : kuppi epäonnistuu muodon valahtaessa käsiin ja kappaleessa on epätasainen reuna.
Tehtävä: yritä liittää kappaleeseen tasainen pohja sekä jalat. Opiskele miten liitokset käyttäytyvät uunissa.
Näin siis syntyivät muudit.
Katsellessani tätä epäonnista ylijäämää pöydälläni, huomasin kokevani yllättävän vahvaa empatiaa ja sitä kautta myötätuntoa tätä pientä epäkeskoa möykkyä kohtaan.
Se näytti seisovan varpaillaan epävarmuutensa huipulla pienen häntänsä kanssa.
Miten voi olla noin kepea ja raskas samaan aikaan?
Muotoilin heitä muutaman lisää ja laitoin kuivumaan. Lasituspäivänä lasitin heidät sitäkään sen enempää ajattelematta ja olin onnellinen uunin tuloksia noutaessani.
Nyt tiistaina tätä kirjoittaessa heitä on mieleni perukoilla jo toistakymmentä odottamassa, että saan järjestettyä itselleni aikaa kaivaa heidät esiin saviharkon sisältä.
Monet asiat maailmassa ovat räiskyviä ja korostetun ulospäinsuuntautuneita, kun nämä muudit taas ovat puolestaan keskittyneet vähän yksinkertaisempaan, hiljaisempaan ilmaisuun.
Ne vain ovat ja katselevat maailmaa niihin laskeutuvan valon luodessa syvyyttä tunnelmaan, varjon piirtäessä sen hetkisen ilmeen esiin.
Nostelen heitä tulevaisuudessa instagramin puolelle storyihin ja kiinnitän kohokohtiin katseltaviksi.
Minä kuulisin tosi mielelläni teidän ajatuksia myös yleisesti keraamisista tunnetöistä ja muudeista taide-esineinä.